Harjoittelua jaljella enaa 23 paivaa.

Moi taas.

Ajattelin tekstailla tanne taas vahan kuulumisia kun istuskellaan Hennan kanssa tassa nettipaikassa ja on hetki aikaa viela. Tanaan tosiaan tajusin etta meillahan on enaa 23 paivaa harjottelua ja sitten koittaa ah, niin kauan odotettu vapaus. Eli siis LOMA. Kavelin toissa tanaan koko paivan tuon kuuman auringon alla ja nyt on semmonen olo, ettei kuntosalille ainakaan tanaan taijja olla tarvetta. Katevaa kun saa kaiken samassa paketissa: rusketuksen, liikunnan ja samalla pystyy vahan sivussa tekemaan toitakin ja opiskelemaan espanjaa. Nyt kohta taman jalkeen suunnataan syomaan italialaiseen, josta taitaa olla kehkeytymassa meidan vakkari. Siella on hyvaa ruokaa ja yleensa aina saa sen mita tilaa. Toisin kun paikallisessa Picoteossa, jossa ollaan yritetty nyt muutaman kerran tilata samaa ruokaa perakkain ja aina on tullut jotain uudenlaista poperoo poytaan. En sitte tiia onko syyna tahan meidan suunnattoman suuret taidot puhua tata epsanjaa vai pelkastaan paikalliset tavat. Henna on tunnustellut tanaan etta taitaa olla vahan kipeena ja huomenna saattaakin olla sitten mun vuoro hoivata sita pobrecitaa. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin kipeeks tule.

Toista lupàilin viime kirjoituksessa kertoa vahan lisaa. Eli siis mun tyonkuva on sellainen, etta etta tyoskentelen paikallisen sosiaalityontekijan tyoparina promoomassa mun tyopaikkaa eli Familias Especialesia paikallisille. Tamahan tapahtuu siten, etta kierrellaan barrioissa, jotka on asuinalueita keskustan ulkopuolella. Mina ite miellan ne aika pitkalti slummeiksi, mutta paikallisten mittapuulla ne on ihan tavallisia lahioita. Yritan saada kuvia niista tanne talla viikolla, jotta pystytte paattelemaan itse. Tavallisesti nama talot on kyhatty kasaan pellista, verkoista, pahveista ja laudanpatkista, mutta myos parempia asumuksia loytyy. Taloissa on yleensa 1 tai 2 huonetta, muovituoleja, pari poytaa ja sangyt. Ja vaikka katot vuotaa ja lattiana toimii maa, on jokaisessa taloudessa yleensa myos telkkarit ja stereot. Mika oli mulle aika yllatys, vaikka telenovelat taitaakin olla taalla aika kova juttu. Barrioissa me jututetaan ihmisia ja yritetaan loytaa lapsia, jotka tarvitsee erityista tukea, eli yleensa jollakin tavalla vammautuneita tai kehityksesta jaljessa olevia lapsukaisia. Niistahan taalla ei siis ole pulaa, koska lapsia taalla kohdellaan yleisesti tosi huonosti. Valitettavasti kaikki yleistieto tuntuu puuttuvan suurimmalta osalta aikuisista ja lapsista ei ehka juuri tasta syysta osata huolehtia kovinkaan hyvin. Iso osa barrioiden aikuisista ei osaa lukea eika kirjottaa, mika kertoo jo itsessaan aika paljon. Ei siis ole ihme, etta ihan perustason yleistiedot lapsen kehityksesta kuulostaa paikallisista ydinfysiikalta. Myos lapsiin kohdistuva vakivalta on yleista, ja pikkuisissa nakyy usein arpia ja naarmuja ja lapset on monesti aika pelokkaan oloisia. Valilla on rankkaa nahda kaikki tama joka paiva, mutta yllattavan hyvin siihen osaa kuitenkin suhtautua. Yritan parhaani tietysti, mutta kaikkia en voi auttaa. Tyo on siis kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoista ja ajatuksia herattavaa, tykkaan kovasti ja oonkin ajatellut etta tata voisin tehda viela myohemmin lisaa. Vaikka sitten vapaaehtoistyona koulun jalkeen tai toisena vaihtona viela ens vuonna kun koulua on jaljella. Katsellaan.

Mutta nyt myo tyttoset lahetaan herkuttelemaan pastalla, taalla kannattaa panostaa ehottomasti tuohon ulkona syomiseen, kun se on niin halpaa. Ruoka juomineen maksaa yleensa noin 5 euroo mika ei oo siis mitaan Suomeen verrattuna. Mutta jatkan taas myohemmin, hyvia unia sinne. Ootte rakkaat.