5.2.2009

Torstaina 5.2.2009

Ajattelinpa taas kirjotella vähän kuulumisia kun on edellisestä kerrasta jo aikaa. Alotan parhaimmasta eli viime viikonlopusta, joka meni Tyynenmeren rannalla Pochomilissa, jonne matkan teko alotettiin Matagalpasta 6 aikaan aamulla. Täällä kannatttaa ehottomasti luottaa paikallisliikenteeseen, koska se halpaa. Muusta luotettavuudesta en sitten kyllä menis vannomaan, viime viikolla yhdestä bussista hajosi rengas kesken matkan ja sitten loppumatka sujuikin rennosti kävelyn merkeissä. Muutenkin näistä busseista tuntuu aina kesken matkan tippuvan erilaisia osia matkan varrelle. Tällä kertaa päästiin perille noin 4- 5 tunnin matkustamisen ja muutaman bussi ja taksi vaihdon jälkeen. Pochomilhan oli sitten aivan omaa luokkaansa. Rantaviivaa riitti muutaman kilometrin verran ja oli aivan todella kaunista. Kuvia rannasta ja muustakin Pochomilista lisäilin jo tuonne Naamaan, eli innokkaimmat (siis ne kaikki mun innokkaimmat lukijat, eli Tuomo) voi käydä sieltä kattelemassa. Tämän blogin saloihin en oo vielä tutustunu ihan niin hyvin että osaisin niitä tänne laitella, mutta ehkäpä sekin aika vielä koittaa. Jos en opi niin käytän hyväkseni Hennaa, joka tietää ja taitaa tämän tietokoneiden ihmeellisen maailman. Päätettiin tuossa muuttaa Hennan ja Jessen kanssa kimppakämppä- kolmioon Jyväskylään, eli tervetuloa tupareihin. Jesselle semmosia terveisiä, että meillähän on sitte selvät sävelet jo Hennan kanssa, että miten taloudenhoito järjestetään. Hilkka ja esiliina on jo sulle valmiina katsottuina, ja jos et muita töitä saa niin pienen korvauksen mahdollisuudesta voidaan ehkä neuvotella kun palaamme iki- ihanaan Suomen maahan. Ei kai nyt sentään. Ihan demokraattisissa merkeissä täällä mennään, elä sie Jesse pelkää. Nyt rupesin sitten rönsyilemään, eli palataas asiaan. Pochomilissa vieteltiinkin sitten viikonloppua aika rennoissa tunnelmissa. Lauantaina suunnattiin heti rannalle, jossa palvottiin hetki aurinkoa ja suuntailtiin sopivan punaisuus -asteen saavutettuamme Tyynenmeren kutsuviin aaltoihin. Myös paikalliset hammockit rannalla olivat ahkerassa käytössä ja muutaman oluen jälkeen fiilikset oli aika lailla raukeat. Rannalla tutustuimme myös pariin amerikkalaiseen turistiin. Mikä ei sinänsä ollut yllätys, koska noin puolet turisteista Pochomilissa olivat rantautuneet Pohjois- Amerikasta. Will, joka alun perin on kotoisin Miamista, on nyt asunut Managuassa 4 vuotta ja lupasi järjestää meille pientä ohjelmaa jos sinne päin satutaan. Managuasta puhutaan täällä pitkälti siihen sävyyn ettei sinne kannata/ole turvallista ainakaan kaksin suunnata ja sitä voisikin verrata aika pitkälti muihin suurkaupunkeihin, joten meille jonkun paikallisen seura on enemmän kun tervetullutta. Mitäs muuta... Illalla lauantaina käytiin syömässä meidän hotellin ravintelissa, joka oli hinnoiltaan aika paljon paikallisen tason yläpuolella. Tuntui hullulta ajatella, että noin 8 euroa maksava ruoka juomineen on kallista! Mutta täällä se on vaikka Suomeen verrattuna ei maksakkaan mittään. Lauantaina sattui meille myös pieni aksidentti tuolla nimenomaisella rannalla, kun jätimme tavaramme uinnin ajaksi Willin vahdittavaksi. Nousuvesi kuitenkin yllätti tyttöset ja kassimme, jossa olivat siis molempien kamerat, kännykät, kirjat, aurinkovoiteet, banaanit, vessapaperit, huulirasvat ja kaikki muut elintärkeät rannalle tarvittavat tavarat. Saatiin myös siis vähän kuntoilua paratiisin keskelle, kun juostiin tavaroiden perässä pitkin rantaa. Yritin elvyttää kännykkää illalla tuulettimen alla ja ihme kyllä se toimii. Ehkä saattaa jossain vaiheessa mennä kuitenkin vakuutuksen piikkiin, sen verran heikolta tuo toiminta välillä näyttää. Sunnuntaina mentiin aika samoilla tuulilla, eli rantaa, ruokaa, uimista ja ruokaa, uimista ja rantaa. Pois en kyllä olis lähtenyt millään, sen verran pääsin jo lomailun makuun. Iltapäivällä oli kuitenkin pakko suunnata nokka kohti Matagalpaa, koska Hennalla oli töitä. Itse olin maanantain ansaitulla vapaapäivällä, kun sisar Rebecca, joka on siis meidän paikan pomo, oli päättänyt järjestää pienet juhlat sunnuntaiksi (meitä ei siis ollut kutsuttu tietenkään). Ja tästä johtuen maanantaina ei siis ollut töitä. God only knows why, ehkä nunnien kemut ei olekaan niin kesyt kuin mitä voisi kuvitella. Tämä viikko onkin sitten aika pitkälti mennyt samaa rataa kun muutkin viikot. Tiistaina olin töissä ja söin. Keskiviikkona söin ja olin töissä. Torstaina kävin aamulla töissä ja sitten menin kotiin, kun Henna sai vatsataudin. Ja sitten taas söin. Oli ihan mukava syödä. Joskus myös Hennan kanssa katselemme elokuvia ja syömme.
Eli tällaista tänne auringon alle tällä viikolla. Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus mennä perjantaina paikallisten kanssa paikalliseen muutamille ja lauantaina suunnata Päivikin kahvitilalle. Sunnuntaina saatamme ehkä päätyä Alin sukulaisten uima- altaaseen. Mutta nämä kootut selitykset jatkuu taas ensiviikolla kun pääsen koneen ääreen. Siihen asti hauskat viikonloput kaikille!